Moni hyvä ihminen viettää lopulta kaikki työpäivänsä vain yrittäen vastata tuleviin sähköposteihin ja puheluihin. Siinä kaikki, aivan kaikki. Kun vielä onnistuu juoksemaan kaikissa kokouksissa, on ansainnut palkkansa.
Entä kokonaisuus ja tavoitteet?
Moni hyvä ihminen taistelee palkattomiin ylityötunteihin asti ja vie kallista aikaa niiltä, joille se oikeasti kuuluisi, eli vaikka lapsiltaan, yrittäessään vain saada inboksinsa tyhjäksi. Siinä kaikki.
Mitä meidän piti saada aikaan?
"Ei meillä ole aikaa ajatella, mitä me tehdään". Siinä yksi kuvaavimmista tokaisuista kautta aikojen.
Tätä on pimeä uusi aika.
Lyömme sähköpostiviestejä eri suuntiin kuin tennispalloja verkon yli. Jonnekin, jollekin, kunhan pois tästä ja minulta. Kaipa silloin olen ansainnut palkkani.
Niin olet, mutta mitään valmista ei ole syntynyt tässä kokonaisuudessa. Kaikki tuskanhiki ja stressihormonit on lopulta ajettu vain yhtiöiden sisäiseen ja väliseen kuhinaan. Tulema on sama kuin byrokratiassa, jonka kaikki aika ja energia kuluu itsensä pyörittämiseen. Valtavasti säpinää, mutta mitään ei lopulta tule liukuhihnan toisesta päästä ulos.
Kuvittelemme jostain käsittämättömästä syystä, että joku jossain pitää kirjaa kaikista heitetyistä tehtävistä ja ideoista, valvoo niiden eteenpäin menoa ja dokumentoi kaiken hienoiksi palvelukuvauksiksi ja raporteiksi ja kyselee perään, jos jotain unohtuu. Kuvittelemme, että voimme delegoida tehtäviä jollekin yksisuuntaisella viestillä tuosta vaan ja ilman kuittausta. Kuvittelemme, että ihmiset tekevät kaiken sen, mitä ovat tuskissan tulleet jossain jollekin luvanneeksi. Kuvittelemme, että soittopyyntöihin ja viesteihin vastataan, ja ellei niin käy, vika on jonkun muun.
Mikään noista ei ole totta.
Jokainen tiedonjyvänen, joka sijaitsee vain eri ihmisten inbokseissa vähintään parin minuutin haeskelun takana on turha. Ainoa, mikä ratkaisee on se keskitetty tieto, jonka kaikki voivat löytää koska tahansa, ja tässä meidän kaikkien työssä ratkaisee lopulta vain se, mitä yhdessä saamme valmiiksi ja aikaiseksi.
Nyt elämme pimeää uutta aikaa. Muutos on suunnattoman helppo. On tavattoman paljon helpompaa parantaa kouluarvosanaansa nelosesta vitoseen kuin ysistä kymppiin.
Nyt olemme nelosen oppilaita.
Koskaan ennen ei näin pienellä yrittämisellä ole voinut saavuttaa niin suurta parannusta tilanteeseen kuin nyt.
Nyt mietit jos ehdit ja uskallat. No niin, mennäänkö?
Elämä alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti